On ilta. Sunset Valleyssa sammuu talojen valot, tähdet, kuu ja majakka valaisee ainoastaan kaupunkia. Kadut ja puistot ovat hiljaisia. Ei tapahdu mitään liikettä. Ihmiset ja Eläimet ovat nukkumassa.

 

Pian kuuluu ääntä, lähellä rantaa, ajaa taksi. Se pysähtyy tyhjän talon eteen ja taksista astuuu....

....Kaunis 18-vuotias nainen, nimeltään Destiny Cyree. Destiny on luonteeltaan Perhekeskeinen, ystävällinen, toivoton romantikko, onnekas ja lukutoukka. Destiny rakastaa egyptiläistä musiikkia, ja hänen lempirurokaansa ovat herkullinen kebab. Tiettyä lempiväriä hänellä ei ole, mutta Merensininen on hänestä aika ihana väri. Destiny on halunnut pienestä pitäen Ranskalaisen miehen, ehkä hän joskus voi toeuttaa unelmansa. Nyt hänellä ei kuitenkaan ole varaa mennä ranskaan, se hän maksaisi paljon!

Talo ei ole mikään kamalan suui, mutta kyllä se Destinylle ainakin nyt hetkeksi kelpaa. Taloesittelyä ei nyt tule.

Kello oli jo paljon, mutta Destiny ei millään voinut lopettaa uuden talon ihastelua, lopulta hän istahti pehmeälle sängylle, ja olisi halunnut nukkua. Hän menikin sitten suoraan vaihtamaan yöpuvun ja nukkumaan.

Aamulla Destiny heräsi jo kello neljä. Aurinkokin oli vasta nousemassa. Tänään hänen pitäisi etsiä itselleen hyvä työpaikkka. "lääkärin homma olisi mukava", Destiny mietiskeli.

"Paljon ruokaa aamupalaksi, niin jaksaa koko päivän!" kyllä, tuo on ihan normaalia Destinylle, hän puhuu yksin miltei aina.

Sitten Destiny lähtikin sairaalaan, toivotaan että hän saa töitä!

Destiny palasi sairaalassa surullisena. Hän sai kyllä töitä, mutta olisi halunnut palkan nyt heti, jotta pääsisi ranskaan mahdollisimman nopeasti. Ylennykseen tarvittiin Logiikkaa, Destiny ei kuitenkaan tainnut oppia mitään, vaikka istuikin shakkipöydän ääressä monta tuntia, sillä hän vain Raivosi nappuloiden kanssa.

Pian Destiny kuitenkin nosti päätään ja katsoi parin metrin päähän. Destiny näki siellä jotain ihanaa, miehen! Hän nousi shakkipöydän äärestä ja lähti kävelemään miestä kohti.

Hän meni tervehtimään miestä. "ahh sil on ruskeet silmät" Destiny ajatteli.

Pian Destiny alkoi heittämään pientä flirttiä, mutta kaikki loppuikin lyhyen. Mies oli varattu. "ai sä oot varattu. M-m-mä täst meenki...moikka!" Destiny lähti paikalta pikaisesti nolona.

Hän palasi shakkipödän ääreen raivoamaan shakkinappuloille.

Pian kuitenkin maha alkoi kurnimaan, joten hän meni kuntosalille, mistä sai jäsenkortilla ilmaista ruokaa.

Hän päätti käydä ruokailun jälkeen tarkistamassa kuntosalin miestarjonnat. Ehkä sieltä löytyisi joku lihaksikas komistus.

Pian Destiny näki tummaihoisen, mustahiuksisen ja harmaasilmäisen komistuksen.

Destiny seisoi tuon miehen edessä pitkään, kunnes mies käänsi katseensa Destinyyn. Kummatkin tuijottivat toisiaan pitkään, kunnes mies nousi ylös.

He katsoivat toisiaan vielä pitkän ajan, kunnes Destiny alkoi flirttailla miehelle. "sori mut mul on lapsi ja mä oon naimisis, joten voiks häipyy paikalt!" Mies sanoi. "a-a-ai, oke." Destiny sanoi ja astui askeleen kauvemmas.

Destiny oli aivan murtunut. Kukaan ei halunnut häntä, tai oikeastaan hän ihastuu aina vääriin ihmisiin. Destiny parka.

Pian Destiny jo unohti miehen, ja ryhtyi jumppaamaan. Muutaman kilonkin hän sai laihdutettua.

Jumppauksen jälkeen Destiny meni vielä puistoon keinumaan. Hän oli surullinen, koska oli vain yksin, ja ihastui aina vääriin miehiin.

Pian Destiny lopetti keinumisen, ja jähmettyi. Hän tunsi että hänen vieressään istuu joku tuttu henkilö, joku aivan ihana.

Hän käänsi päänsä ja näki saman miehen, jonka oli nähnyt aikasemminkin. "moi taas, mitä sä täällä teet?" Destiny kysyi. Mies ei vastannut mitään, tuijotti vain Destinyä. "umm..., mikset sä puhu?" Destiny kysyi. Mies ei vieläkään vastannut. Tuijotti vain Destinyä. Destiny tiesi että mies oli jollakin tavalla ihastunut Destinyyn, vaikka tuolla olikin jo vaimo. He hymyilivät toisilleen.

Mies nousi keinusta ja käveli kauvas pois, ja pian Destinyn viereen istahti tyttö. " aika outo mies sulla, ei puhu mitään." tyttö sanoi. "ei se oo mun mies, mut mä tykkään siit." Destiny vastasi. Hän nousi keinusta ja käveli pois.

Destiny meni syömään iltapalaa yleiselle piknik-alueelle. Muita ei ollut paikalla.

Sitten hän palasi kotiin.

Sinä yönä hän näki unta hänestä, vauvasta, miehestä, ja isosta talosta.

Destiny oli miltein sairaalan ahkerin työntekijä, ja siksi sai jatkuvasti ylennyksiä.

Töiden jälkeenhän meni normaaliin tapaan syömään kuntosalille.

Juuri kun Destiny oli lähdössä kuntosalilta, hän näki ovessa mainoksen jossa luki:

Halvat lennot Champs Les simsiin, Ranskaan, vain 1900$  lisäksi matkaan sisältyy ilmainen asutus leirissä, lähellä kylää. Kauniit maisemat, ja halvat kaupat. Tervetuloa!    Soita numeroon ......

Destiny päättikin heti soittaa numeroon, ja sieltä hän sai tiedot mistä hakea liput, ja maksaa rahat. Lento lähtisi jo heti huomenna! Destiny oli niin iloinen, ehkä nyt hän löytäisi sen oikean!

seuraavana päivänä Destiny oli saapunut Ranskaan. Maisemat todellakin olivat ihastuttavia! Kauniita maisemia, halpoja kauppoja, söpöjä kundeja ja rikkaita kundeja! Täydellistä!

Destiny oli ajelulla, ja pian hänen silmäänsä pisti kaukana oleva mies. Hän pysäthyi siihen paikkaan, ja meni miehen luokse.

 nnormaaliin Ranskalaiseen tapaan Destiny tervehti miestä, joka esittäytyi Gustave Delveniksi. Hän tiesi, että he kuuluisivat yhteen.

Hän alkoi heittämään pientä flirttiä, ja Gustave otti sen vastaan. He vain lähenivät ja lähenivät.

He syleilivät, halailivat ja pitivät käsistä kiinni, ja lopulta Destiny koki ensi suudelmansa. Ensiksi hän epäröi hetken, olisiko Gustav hänen yhden päivän ihastus vai koko elämän rakkaus? siitä hän ei ollut varma, mutta halusi elää nyt  ja vain tätä hetkeä, joten antaa mennä!'

Illemmalla sisälle siirryttyään Destiny uskalsi ehdottaa seurustelua, ja Gustave vastasi myöntävästi.

Illemalla he siirtyivät makuuhuoneen puolelle, ja loput taidattekin tietää. Destiny taitaa ehkä edetä hieman liian nopeasti, noh kyllähän sen ymmärtää että hän haluaa lapsia , vai?

Lopun ajasta Destiny vietti Gustaven seurassa, loma oli aivan täydellinen! Enempää en jaksa siitä kirjoittaa.

Heti kotiin päästyään hän soitti Gustavelle, varmistaakseen että hän on kunnossa. Tosin puhelinlaskusta tuli kauhean kallis päivittäisestä ulkomaille soitosta, mutta ei Hän voinut olla päivääkään ilman kuulematta Gustaven ihanaa ääntä.

Destiny oli jo tutustunut talon pönttöön mahtavasti, sillä paha olo oli jo miltei päivittäistä. Mistä se johtui? Vai jospa hän olisikin...?

Unimäärä vaihteli jatkuvasti. Välillä hän nukkui kahdeksaan ja välillä taas neljään.

 Ja taas vierailulla vessassa.

Eräänä päivvänä Destinylle kaikki selvisi. Hän oli kertonut oksentelusta ja pahasta olosta työkaverilleen, joka oli kehottanut Destinyä tekemään raskaustestin, joka näytti positiivista. Hän oli toisaalta iloinen, mutta toisaalta taas aika jännittynyt. Mitä Gustave sanoisi, pitäisihän hänen joskus kertoa lapsesta, ja ei hän yksin sitä pienokaista voisi kasvattaa. Noh, hän päätti kuitenkin mennä raskauden kunniaksi pitkästä aikaa uimaan, hän ei tosin olisi halunnut pukea kauheaa uimapukua, kun muut eivät enää mahtunut hänelle.

Destiny oli alkanut useasti katsomaan hää kanavaa, hän unelmoi hänestä ja Gustavesta ja pienestä tyttö-tai poikavauvasta. Ehkä sekin joskus toteutuisi.

Illat olivat kamalimpia, Destinyn mieleen tuli aina Vauvasta kertominen, kyllä hän siihen vielä joskus pystyisi! Unetkin olivat välillä ihania ja välillä kauheita. Yhdessä unessa Gustave oli kauhuissaan lapsesta eikä ottanut Destinyyn enää ollenkaa yhteyttä, toisessa heistä tuli täydellinen perhe.

Yhtenä päivänä Destiny sitten päätti tehdä sen, kertoa Gustavelle. Hän naputteli numerot kauhuissaan, ja kädet tärisivät niin kovaa, ettei hän meinannut edes saada numeroa kirjoitettua, pian hän kuitenkin painoi vihreää nappulaa, ja puhelin alkoi piipittää.

"Hei Gustave, Destiny täällä,hän sanoi hieman epäröivästi. "hei taas, et ole soitellut vähään aikaan, mikä on ollut vikana?" Gustave sanoi. "niin siitä minun pitikin puhua, mä mä oon..." Destiny keskeytti. "niin jatka." Gustave sanoi hieman hiljaisemmalla äänellä. "raskaana, mä oon raskaana, ja sä oot tän lapsen isä!" Destiny sanoi pikaisesti. "Raskaana? Mikset sä heti kertonu!?" Gustave sanoi. "mä pelkäsin et täs käy just näi, eli sä huudat mulle, ja pia käsket tehä abortin vai?" Destiny vastasi. "eiei, se on hieno asia! " Destinylle nousi hymy naamalle ja he juttelivat kaikkea isää. Gustave muuttaisi Destinyn luokse asumaan viikon päästä.

Hemmottelua Destiny ja  vauva tarvitsi, joten Destiny päätti mennä hierontaan. Hän palasi sieltä niin iloisena, että olisi vaikka heti valmis synnytykseen. Piti kuitenkin vielä odottaa kuukausi.

Hän päätti käyttää lomaa hyödyksi shakkipöydän ääressä, että hän oli oikea mestari siinä jo. Hän voitti kaikki vastustajat, joka oli.... hän itse. No sentään voitti jonkun!

Onnitteluja tuli hirveästi, mutta välillä myös outoja puheluja. Joku mies soitteli Destinylle päivittäin ja pyysi tätä jonnekki syrjäiseen paikkaan. Hän kuitenkin kieltäytyi .

Hän päätti hemmotella itseään ja muita puistossa olevia herkullisilla makkaroilla. Tosin puolet niista kärähtivät, mutta Destiny ei raaskinut heittää niitä pois, joten asetti kaikki pöytään, ja toivoi että tulisi joku joka pitäisi kärähtäneistä makkaroista.

Makkaroiden syönnin jälkeen Hän päätti jäädä istuskelemaan penkille ja katselemaan muita ihmisiä, ja miettimään heidän elämäänsä. Pian hänen viereensä kuitenkin istahti tuo sama outo mies. Tällä kertaa Destiny oli kuitenkin hiljaa, vaikka tunsikin miestä kohtaan jotakin. Olihan hänellä jo Gustave.

Sitten eräänä aamuna kello yhdeksältä Gustave saapui pihaan, ja Destiny oli aivan innoissaan. Siitä oli jo pitkä aika kun oli saanut halata häntä. Gustave halasi Destinyä niin kovaa, että miltei luut katkesivat. He halivat pitkään, kunnes Gustave muisti...

..Vauvan. Hän puheli ja silitteli massua pitkään, ja Destinyä vain nauratti.

Juuri päästyään sisään, Destinyllä tuli lapsivesi, ja mahaan alkoi sattua mahdottomasti.Vauva syntyisi aivan pian. Gustave oli niin kovassa paniikissa, että unohti videä Destinyn sairaalaan. Pian Destiny toi Gustavelle puhelimen, ja tämä soitti taksin. Destinyllä oli niin kova kiire taksiin, että Gustave ei ehtinyt mukaan edes.

Monen tunnin jälkeen Hän saapui sairaalasta poikavauvan kanssa, joka oli syntynyt kuukauden etuajassa! Esikoinen nimettiin Justiniksi, ja Destiny ei meinannut millään päästää tästä irti.

Kotiin päästyään Destiny näytti Gustavelle vauvataitojaan. Hän syötti Justinia kuin vanha mestari, eikä poika kulta itkenyt koskaan hänen hoivissa, vai oliko Justin niin kiltti oikeastikkin?

Desitny päätti hemmotella Gustavea herkullisella ja terveellä aterialla.

Ruokailun jälkeen hän kosi Gustavea. Gustave oli yllättynyt, mutta samalla myös iloinen.

 

Siinä oli ensimmäinen osa, ja kommenttia kiitos!